Talviseikkailu

Talviseikkailu

Let the games begin

Oli synkkä ja myrskyinen yö.. eikun kirkkaana helmikuun iltana kellon lähestyessä iltaviittä alkoi Obeliskin juurelle kerääntymään enemmän tai vähemmän urheilullisen oloisia iloisia ja reippaita mutta samalla jännittyneitä Kepardeja. Kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa olihan kilpailukutsussa varusteiksi määrätty normaalin suunnistusvarustuksen lisäksi mm. kynä, hakaneula ja taskulamppu.

Ennen starttia kilpailijat saivat ohjeistuksen. Kisa koostuu kolmesta osiosta, joista keskimmäisellä käytetään EMIT-leimausta. Ensimmäisellä osiolla leimaus tapahtuu kilpailukortteihin kynällä kirjoittamalla ja kolmannessa osassa kynällä.

1. osa

Kilpailijoille annettiin ruhtinaalliset 20 minuuttia aikaa kirmata ympäri kampusta noukkien pyrkimyksenä ehtiä hakemaan kaikki maastossa olevan 20 rastia. Minuutti rastia kohti tuntui jopa ruhtinaalliselta, mutta osan vaikeutta aiheutti kuten Piia jo ennen starttia vahingossa kartan nähtyään totesi: "Eihän tässä ole mitään". No kerrankos sitä ratapainatus kartasta unohtuu, mutta että kaikilta kilpailijoita.

Kilpailun järjestäjät uhkasivat sakolla jokaisesta alkavasta ylittyvästä minuutista, mutta Jallu sakkoa uhmaten haki ja löysi kaikki metsään kätketyt 20 rastia. Sakkoja tosin tuli kaksi.

2. osa

20 minuutin kuluttua lähtölaukauksesta lähes yhtenäinen kepardilauma lähti suunnistamaan toista osiota. Kyseessä oli supersprint-ek. Kartan mittakaava 1:1500 joka aiheutti huomattavaa päänvaivaa. Lisää haastetta aiheutti radan vaativuus. Olihan kyseessä PWT:n Soulin rata vuodelta 2001.

Kilpailijat eivät olleet aivan varmoja maaston ja kartan vastaavuudesta, mutta hetken totuttelun jälkeen rastit alkoivat löytymään enemmän sieltä mistä piti. Tosin rastit olisi ollut tarkoitus kiertää numerojärjestyksessä. Järjestäjät katsoivat aitiopaikalta kuinka kilpailijat yksi toisensa jälkeen kävivät tarkistamassa että toiseksiviimeinen rasti on vielä hyvin paikallaan ja leimasivatkin tyytyväisenä luullessaan rastia kolmoseksi. Kyseessä olivat yhden kilpailijan mukaan liian pitkät askelparit, joka vaikuttaa hyvin luonnolliselta selitykseltä, olihan kolmonen jo puolessa välissä 2-20 väliä. Seuraavaksi lauma lähti kohti nelosta, mutta ottivatkin leiman rastilta 16.

Rastilla 15 joukko oli vielä hyvin kasassa, mutta palaaminen rastille 16 aiheutti reaktion jota ratamestari ei ollenkaan ollut ajatellut. "Neloselta on väärä leima, on haettava nelonen ja sitten kierrettävä uudestaan lenkki". Tässä kohdassa järjestäjät myhäillen katselivat kolmosrastin suuntaan. Mitähän sitten kun pääsevät rastille 20 ja kilpailijat huomaavat siellä jo käyneensä.

Jallu ja Timo 'pressa, dj' Mikkola pistivät reidet vilkkumaan uusintakierroksella ja onnistuivat hajoittamaan letkan. Lisäksi Jallu onnistui viimeisillä rasteilla jättämään Pressaa sen verran, että näköhavaintoa rasteista ei enää ollut. Lopulta Jallu onnistui löytämään osion viimeisen rastin ja suuntaamaan kohti kartanvaihtoa.

3. osa

Kolmannessa osassa järjestäjien pirullisuus selvisi. Kilpailijat saivat eteensä kolme kartan tapaista tekelettä: ilmakuvan, kampuksen opaskartan ja tekniikantornien asemakaavan. Kartoille oli piirretty yhteensä 20 rastia samoilla numeroilla kuin ensimmäisessä osiossa.

Ja kovin monelle kilpailijalle piti selittää, että ne eivät ole samoja rasteja kuin ensimmäisessä osiossa. Idea oli kuitenkin se, että mikäli ensimmäisessä osiossa onnistui löytämään rastit 1,4,7,12 ja 18 oli kolmannessakin osiossa haettava rastit 1, 4, 7, 12 ja 18. Siis samat numerot, mutta aivan eri rastipisteet ja aivan toisella puolella kampusaluetta. Jallulle tämä ei tuottanut ongelmia, koska haettavana oli kaikki rastit, mutta pari minuuttia perässä tulleelle Pressalle koko tehtävän ymmärtäminen oli hieman hankala ja tämän aivopähkinän pyörittäminen saattoi jopa maksaa kisan voiton.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Vaikka Jallun ilmoittautumista vastaanotettaessa järjestäjä uhkasi melkein sukkansa syödä tai muuten tuntea häpeää mikäli kepardikupin hallitsija (missä muuten oli keltainen johtajan tunniste) tämänkin voittaa, mutta kämmäys 2. osan ohjeistuksessa sen aiheutti, ei ratasuunnittelussa ollut virhe.

Kokonaistulokset

1       Jari Sillman         1:40:45  0:00:00  1000             
2 Timo Mikkola 1:48:30 0:07:45 923
3 Ville Kauppi 1:55:00 0:14:15 859
4 Kimmo Vänni 1:55:10 0:14:25 857
5 Iivo Kotamäki 1:56:10 0:15:25 847
1 Jenni Mettälä 1:56:30 0:15:45 844 0:00:00 1000
7 Tero Kopra 1:59:30 0:18:45 814
2 Katariina Kulmala 2:04:40 0:23:55 763 0:08:10 930
9 Jarno Matilainen 2:05:10 0:24:25 758

4. osa – sauna ja jälkipelit

Lähes kaikki kilpailijat olivat lopulta perille päästyään jopa tyytyväisiä tapahtumaan. Niin hauskaa oli sekä järjestäjillä että kilpailijoilla, että kyllähän Suuri Talviseikkailu vakiinnutti heti ensimmäisen kerran jälkeen paikkansa KeparDI-Cupissa. Mitä jäynää järjestäjät keksivät seuraavaan seikkailuun jää toki yllätykseksi, mutta hauskaa sekin varmasti tulee olemaan.

Kaikkien järjestäjien puolesta

Miika ''
Tuomas 'salakavala salamyhkäisyys' F (rastit 1 & 3 osio, 2 osion sovitus)
Keijo 'valvoja ja apumyhkäisyys' Kepardi

KeparDI